Johdanto
Valtatie 13 on noin 500 kilometriä pitkä valtatie, joka kulkee länsirannikolta Kokkolasta itärajalle Nuijamaalle asti. Valtatien osuutta Vetelistä Perhoon kutsutaan tässä Tuohi-Antin maantieksi. Tuohi-Antti (Näver-Ant) puolestaan on Keski-Pohjanmaalla vaikuttaneelle kirkkoherra Anders Chydeniukselle (1729–1803) annettu kansanomainen kutsumanimi, koska tämä oli tehnyt pro gradu -tutkielmansa Pohjois-Amerikan intiaanikanooteista ja myöhemmin papin virassa toimiessaan yrittänyt rohkaista Alavetelin talonpoikia niiden käyttöön Perhonjoella. Puuveneisiin tottuneita keskipohjalaisia nämä yritykset lähinnä huvittivat. Sen sijaan Chydeniuksen tiehankkeeseen paikallinen väki säätyyn katsomatta suhtautui kiinnostuksella ja kunnioituksella.
Kokkolasta oli jo ennen 1700-lukua kulkenut kärryillä ajettava huonokuntoinen pitäjätie Veteliin. Täältä maantie Perhoon ja sitäkin idemmäksi oli jatkunut jonkinlaisena ratsupolkuna. Anders Chydenius ja Kokkolan kauppaporvaristo katsoivat, että liikenneyhteyksien parantaminen rannikolta sisämaahan ja itään päin olisi taloudellisesti tärkeää, koska siten tervan, puutavaran, viljan, voin ja teuraiden kuljetus helpottuisi.
Tuolloin keskusteltiin sekä Perhonjoen perkauksesta että maantien kunnostuksesta. Chydenius piti huonompana vaihtoehtona vesitietä ja asettui maantien kunnostamisen kannalle. Hänen mielestään kivikkoisen ja paikoin vähävetisen joen perkaus purjehduskelpoiseksi olisi tullut liian kalliiksi. Chydeniuksen vaikutusvallan ansiosta lähes 4 metriä leveä tie Vetelistä Perhon kautta Lintulahteen (Kyyjärvi) valmistui lopulta vuonna 1796. Kokkolan ja Vetelin välinen maantie oli kunnostettu jo 1780-luvun alussa. Kauppaporvariston lisäksi toki tavallinenkin matkamies osasi arvostaa teiden rakentamista ja kohentamista etenkin jos hän oli saanut tottua sisämaan vaikeakulkuisiin maastoihin. Kunnostettua Tuohi-Antin maantietä pitkin marssivat myös Ruotsi-Suomen ja Venäjän sotajoukot Suomen sodassa vuosina 1808–1809.
Samuli Paulaharju (1930, 112) kuvailee teoksessaan Suomenselän vieriltä Chydeniuksen mukana oloa työläässä tiehankkeessa seuraavasti:
”Vuosikymmenet toisensa jälkeen erämaalaisten täytyi taivaltaa polkujaan taikka soutaa pitkää väyläänsä. Mutta saatiin tänne viimein oikeita ihmisenteitä, vedettiin tie Vetelin kautta Perhon perillekin. Kokkolan vankka mies, iso ja kuulu rovasti Antti Chydenius, kiipesi hevosen selkään ja lähti tekemään tienlinjaa Kokkolasta Lintulahteen. Kullakin paikkakunnalla kylänmiehet olivat apuna ja opastamassa, ja näin mentiin Perhon jokivartta ylöspäin tunnustellen paikkoja, veistellen pilkkoja puihin ja sanoen, että näitä maita tie on rakennettava. Kun paha neva tuli eteen, jätettiin hevonen rannalle, satula vain kannettiin ylitse, ja paksu rovasti koetti muuten keinotella toiselle puolelle, ja siellä oli toinen ratsashevonen odottamassa.”
