Tarinaa

Alfredin isän mielestä koulu teki lapsista laiskoja ja herrastelijoita. Alfredin lapsuudessa Räyringissä oli kansakoulu, mutta häntä ei päästetty sinne vaan hän sai tyytyä kiertokouluun kuten myös hänen sisaruksensa. Teini-ikäisenä Alfred piti veljensä kanssa pitkään kahvilakkoa. Säästyneillä kahvirahoilla jommankumman oli määrä hakea vähin äänin Ilmajoen kansanopistoon. Alfred haki ja hyväksyttiin opistoon, mutta tilanne oli ristiriitainen. Isä oli todennut: ”Jos lähdet, ei ole takaisin tulemista!” Pellolla Alfred tuskaili, jatkaako kyntämistä vai lähteekö kouluun. Naapurin emäntä oli rohkaissut: ”No, on tuota jo kynnettykin!” Siitä alkoi Alfredin opintie, joka ei ollut helppo taloudellisesti. Kansanopiston johtaja avusti Alfredia lahjoittamalla tällä käytetyt housunsa. Nälkääkin hän ajoittain joutui näkemään. Alfred osallistui kansalaissotaan valkoisten puolella lukio-opintojensa loppuvaiheessa, mutta ahkeruutensa ja sinnikkyytensä ansiosta Alfredin opintomenestys jatkui niin, että hän lopulta valmistui filosofian kandidaatiksi keväällä 1923. (Alaspää 1994, 439–443)