Tarinaa

”Kukaan ei meistä ei voine odottaa, että palvelusväki puolustaisi itse asiaansa yleisön edessä. Rohkenen sanoa, että tuskin kukaan heistä tietää, että kysymys heidän vapaudestaan on noussut hyvin voimakkaasti esiin, ja kuka heistä pystyy kirjoittamaan mitään puolustaakseen itseään ja veljiään? Niinpä noin puolustuskyvyttömien ihmisten oikeuksia on vaalittava kaksin verroin huolehtivaisemmin; sillä muuten käy väistämättä niin, että yli mennään mieluimmin siitä, missä aita on matalin.” (Anders Chydenius 1778)

”Ovathan he ihmisiä ja siis luonnostaan kaltaisiamme, he ovat syntyessään saaneet järjellisen sielun ja vapaan tahdon asuakseen maailmassa, sen takia heitä on myös kohdeltava ihmisinä.” (Anders Chydenius 1778)

”Jos heillä (työläisillä) olisi ollut onni syntyä säätyläisten, kauppiaiden ja tilallisten lapsiksi, he nauttisivat lakien turvaa, mutta kun näin ei ole käynyt, heidän kohtalonsa on väistämätön, eikä valtakunnan perustuslaki eivätkä Ruotsin kuninkaan antamat vakuutukset pysty turvaamaan heidän vapauttaan.” (Anders Chydenius 1778)

Rahvaan oikeuksien puolustajana Anders Chydeniuksen osana oli toimia myös todistajana tuon ajan rangaistustilaisuuksissa. Keväällä 1786 Kruunupyyn mestauspaikalla, jossa oli mestattu kolme murhamiestä ja heidän jäännöksensä oli määrä asettaa varoituksena nähtäville, Chydenius puhui näin: ”Kuninkaan käskynhaltija on velvoittanut minut puhumaan varoituksen sanoja teille, jotka olette tänään nähneet tämän kauhean näyn. (…) Heidän kätensä ja päänsä isketään seipäisiin, heidän ruumiinsa jäävät teilipyöriin sidottuina taivaan lintujen saaliiksi, ja korpit nokkivat heidän silmänsä. Hirmuinen näky kulkijoille, jotka ohittavat tämän mestauspaikan!” (Anders Chydenius 1786)